Aamulla herätessä jään usein miettimään kaikenlaista. Kuuntelen hiljaisuutta ja ihmettelen, miten kaupungissa voikin olla niin äänetöntä. Olen ottanut tavaksi myös kuullostella omia tuntemuksiani sillä mielellä että mitä hyvää löytyy: mihinkään ei koske, jalat ja kädet liikkuu, kun avaan silmät niin näen valon ja värejä. Joskus luin juttua siitä, miten epäkohtia voi muuttaa eduiksi. Jos vaate on väärän värinen niin onhan sentään vaatetta. Jos työhönmeno tympii, niin on sentään työpaikka. Jos ulkona sataa ja on kurja ilma niin voi olla iloinen että voi nähdä sen. Harmeja voi toki olla. Nytkin on yksi lääke lopussa ja resepti hukassa, närästää kun join kahvia, mutta mitäpä noista kun ulkona on kevättä ilmassa ja aurinko melkein paistaa.