Tai oikeastaan emännän, minun kohdalla kylläkin keittiötä harrastamattoman helpoimmin tekevän. Lihaa leikatessa mietin, että millä veitsellä sais parhaiten leikattua kun joissain kohdissa vähän oli työlästä. Sitten muistin isävainaan vanhan hiomakiven, jolla isä taisi teroitella viikatteita sun muita aikoinaan. Kokeilin muutaman vedon veitsen molemmin puolin ja kylläpä olikin helppoa leikata lihaa sen jälkeen. Lapsuudessa veitsiä teroitettiin usein, mutta itse en ole tainnut teroitella veitsiäni kymmeniin vuosiin. Joskus muistelen teroittaneeni hellan levyllä. Lapsuuskodissakin joskus teroitettiin puukkoa hellan reunaan. Tuolla hiomakivellä kuitenkin tuli veitsestä terävä tosi näppärästi. En muuten sylkäissyt tuohon hiomakiveen, kuten vanhaan hyvään aikaan on tehty. Hiomakivihän piti kostuttaa, pieniin sylkäisten ja isoissa pyöritettävissä oli oikein vesiastia.