Eilen illalla alkoi tehdä mieli vanhanajan maitopottuja ja niinpä tänään hainkin uusia perunoita muutaman sitä varten. Sopivasti Kirsti pyysi mukaan käsityötapaamiseen ja niinpä tarjosin hänellekin maistiaiset ennen lähtöä. Enpä tiedä mitä tykkäsi (ei ottanut lisää), mutta minä söin toisenkin lautasellisen ja nyt illalla loput.

Käsityötapaamiseen mentiin liian läheltä Lahjaliike Ruusutupaa ja arvaatte kai miten siellä kävi. Kirstin piti käydä ottoa puhuttelemassa mennen tullen. Ruusutuvan seinässä on muuten yksi Otto, joten ei kannata luottaa siihen että rahapussi on kotona.

Käsityötapaamispaikassa oli kaksi jännää villakoiraa ja kissa, joka naputteli ikkunan takana, että pääsee sisälle. Kisun ruokakupit oli uunin päällä noin silmien korkeudella. Eipä pääse koirat hätyyttelemään kisun ruokarauhaa.  Niin ja käsitöitäkin toki tehtiin vaikka juttukin luisti. Kiitos, Satu, kutsusta ja vaivannäöstä. Suklaakakku oli suussasulavaa ja patonki juuri paistettua.