Löysin lopulta erään runon, joka on jäänyt mieleeni vuosia sitten ja olen jo jonkin aikaa etsinyt sen sanoja. Silloin runon tekijäksi oli mainittu tuntematon runoilija. Nyt  Akaan rukkanen mainitsee tekijäksi Michaly Vacin. Pakko laittaa se tänne muistiin tulevaa varten.

Ei virittely riitä, hehku tarvitaan. Ei leimahtelu riitä vaan syty palamaan. Ei palaminen riitä, vilua sietää saa. Joka tahtoo terästä olla, perille suhahtaa. Ei unelmointi riitä, uni suurensuuri tarvitaan. Ei tunustelu riitä: opi pohjaan asti tuntemaan! Ei riitä aavistella, mikä aika on tulossa: se tiedettävä on. Ei etäinen maali riitä; tie maaliin tarvitaan!Tien löytäminen ei riitä, on mentävä kulkemaan! Yksinkin, edeltä – myös ensimmäisenä. Mutta lähtö ei yksin riitä: tie muille auetkoon! Ja vain joka johtaa uskaltaa, myös muita kutsukoon. Ei kaipaus hyvään riitä, sitä tahdottava on. Eikä tahtominen riitä, tehtävä, tehtävä on. Mitä auttaa viileä järki ja harkinta, aikomus? Enemmän tarvitaan: tunne ja selvä tarkoitus. Ei mikä tahansa tunne vaan haavat polttavat, kun kyselet miksi toivot elät kärsit rakastat
 (ote puolalaisen runoilijan Michaly Vacin runosta: Ei riitä)