Olipas harmaa ja sateinen päivä. Aamupäivä meni ihan mitään tekemättä, sitten tein pienen sämpylätaikinan. Serkun mies soitti ja valitti, että vaimo on lähtenyt toisen miehen matkaan. Tuntui vähän oudolta ne jutut. Leivoin sämpylät pellille, ovikello soi ja serkun mies oli siellä viinapullon kanssa. En huolinut tarjoomusta. Herra istui sitten nojatuoliin murheitaan purkamaan. Hetken kuuntelin ja sitten soitin vaimolle, joka olikin kotosalla. Sanoin että tule s...na hakemaan ukkos pois ja hän lupasi. No, menin laittamaan sämpylät uuniin ja sillä aikaa vieras häippäsi, ovi vaan paukahti. Soitin serkulle ja kutsuin samalla hänet kaffeelle. Mitäs sitä siellä kotona kännistä ukkoa vahtimaan. Juotiin kaffetta, syötiin lämpimäissämpylöitä ja turistiin muutama tunti. Sitten olikin jo lasketusti isäntä sammunut kotosalla sänkyyn. No, eipä siinä mittään, elämäähän tää on, vaan minusta oli aika paha juttu, että mies oli aamulla kotonaan esitellyt asetta. Sanoin, että seuraavalla kerralla soittaa heti 112, että hakevat miehen ja aseen parempaan talteen. Oli mies saanut aamulla kaulimesta pari mojovaa paukautusta, että pisti aseen pois, vaan vähän ilkeää tuollainen uhittelu on kuitenkin. 

Illemmalla  Marsu tuli hanin kanssa hakemaan lupaamaani kapiokirstua. Juotiin taas kaffetta sämpylän kera. Hani vaan on kovasti kuiva tyyppi, ei kelvannut kahvi, ei Liiterin kuplavesi, ei tavallinen vesi eikä tainnut sämpyläkään maistua. Edullinen vieras siis. Onneksi Marsu söi pari palaa, että jaksaa yön ommella hääretonkejaan.