Kävin päivällä kaupungilla ja katsomassa Maailma kylässä -tapahtumaa. Väkeä oli tungokseen asti ja lastenrattaita joka toisella askeleella edessä ja takana. Samoin junassa ja bussissa oli lastenrattaita niin, että kaikki eivät mahtuneet mukaan ilman pientä järjestelyä. Ruokakojuilla oli pitkät jonot joten jouduin lähtemään muualle syömään. Kahviakin olisin voinut ottaa kun oikein viittomien kera olisi sitä saanut, mutta ilmeisesti ujous iski puolin ja toisin kun en sitten saanut pyydettyä sitä kahvimukillista. Kiva aurinkokeitinkin oli esillä, mutta kun kysyin kolme kertaa, että onko siitä mitään esitettä tai teko-ohjetta, niin neitonen vaan kertoi yhdistyksestään.  Myöskään Vienan ystävien osastolla en saanut keskusteluyhteyttä kun olisin kysellyt heidän matkoistaan. Kaksi kertaa edessäni ojenneltiin karkkeja, mutta aina mun ohi ja sivulle. Onkohan tämä nyt sitä kun sanotaan, että vanhemmiten tulee näkymättömäksi. No, asematunnelissa yksi ukkeli yritti kyllä tarjota "hyvää sanomaa" ja Sanomatalon R-kioskissa sain ystävällistä palvelua (olin ainoa asiakas). Niin, ja syömään en sitten mennytkään vaan otin mukaan kiinalaista ja söin kotona. Nyt kyllä vatsa killittää. Ei muuta kuin sohvalle käsityön pariin. 

Kaikkiaan päivä kyllä oli ihan mukava, mutta kylmä. Onneksi oli kunnolla päällä. Tapasin myös vanhan lenkkikaverin naisystävänsä kanssa ja olikin kiva jutustella hetkonen ja samalla muistella entisiä hyviä aikoja mm maratonreissuja. Oi niitä aikoja!