Eilen olin tutustumassa Kansallisarkistoon oikein oppaan johdolla. Ensin saatiin pieni tietoisku talon historista. Sitten tutustuminen arkiston kokoelmiin. Valtavan paksuja oikeuden pöytäkirjoja vanhan tutkijasalin ylähyllyillä. En voinut kuvitellakaan käsitteleväni 30 senttiä paksuja kirjoja, 30 senttiä, ajatelkaa, sellainen kirjahan jo painaa vaikka mitä.   

Kansalliskirjasto on nykyisin auki keskiviikkoisin illallakin ja mikrofilmisalissa olikin väkeä lähes joka koneella.

Mikrofilmejä tutkiessamme löytyi isälleni lisää yksi sisko, jota ei ole mainittu missään virkatodistuksissa. Varmaan siksi, että lapsi on kuollut pienenä ja on ollut lastenkirjassa eikä rippikirjassa. Isoisän kohdalla oli maininta, että sakotettu viinanmyynnistä ja metsänraiskauksesta. Hah, jotain rikkeitä meidänkin suvusta siis löytyy. Ei mennyt päivä hukkaan.  :)