Aamulla mittari näytti -25 astetta. Oli kuitenkin vähän pakko lähteä ulos kun piti mennä Terho-kotiin hyvästelemään rakasta ystävää. Olemme yli 20 vuotta kokeneet yhdessä monet myrskyt ja pyöritykset ja nyt on hyvästien aika. Mietin miten menisin ja mitä kautta ja menin sitten suorinta tietä. Aamupäivän istuin vuoteen vieressä ja silittelin hiljaa ohueksi kuihtunutta kättä. Paluumatkalla poikkesin äänestämään. Ilma ei tuntunutkaan hirveän kylmältä kun ei yhtään tuullut. Liputkin roikkuivat tangoissa ihan liikahtamatta. Kävelin kotiin äänestyspaikalta.

Olin laittanut aikaisemmin sisarelleni nimipäiväonnittelut, mutta hän ei ollut vastannut kuten yleensä tekee. Sainkin sitten tekstiviestin että sisareni oli ollut kolarissa ja makaa sairaalassa käsi kipsattuna olkapäästä ranteeseen. Nyt odotellaan tietoja, mitä jatkossa tapahtuu ja pääseekö pian kotiin.

Iltapaivällä tuli eräs serkuista käymään. Oli lähtenyt Nikolainkaupungista "etelän lämpöön" pariksi päiväksi. Saimme kerrankin praatata rauhassa kahvin ja leipäjuuston kera. Muistelimme lapsuutta ja vanhempiamme. Aika jännää verrata muistojamme ja sain uutta tietoa suvustamme.  Kiitos käynnistä serkkuseni ja kiitos tuomisista. Kukat ovat kauniit ja piristävät mieltä.