Viisitoista vuotta sitten olin sisareni kanssa menossa Silja Europalla Tukholmaan. Aamulla ihmettelimme kun ei rantaa näkynyt. Kävimme aamiaisella kaikessa rauhassa ja katselimme merelle. Huomasimme, että siellä kellui jotain roskia "nuoriso lie huvitellut yöllä". Aamiaisen jälkeen katsoimme hytissä telkkaria ja näimme uutisen uponneesta laivasta. vasta hetken kuluttua iski tajuntaan, että meidän vieressä on laiva uponnut. Menimme uudelleen katselemaan merelle ja ne "roskat" olikin pelastuslauttoja ja muuta tavaraa uponneesta laivasta. Siinä vaiheessa tajusimme myös, että laivalla oli aivan hiljaista. Ihmiset seisoivat hiljaisina, musiikki ei soinut, kukaan ei nauranut. Päivästä tuli vaisu. Enimmäkseen olimme hytissämme, välillä käytiin syömässä tai kahvilla. Laiva tarjosi ruuat ja juomat. Illalla Silja Europa poikkesi satamassa, mutta emme päässeet maihin, vaan tulimme samalla laivalla takaisin. Tänään moni muistelee tuota päivää varsin murheellisella mielellä.