Siili-ihmisten suuri kevättapaaminen eli tuffarit oli tänään Hollolassa. Iso joukko siilejä orjineen oli saapunut Hollolan nuorisoseurantalolle. Paikka olikin oikein hyvä, oli tilaa ja iso keittiö. Aluksi vähän tutustuttiin ja vaihdettiin kuulumisia, sitten syötiin ja Tuula Nyström kertoi villisiilin hoidosta sekä jakoi nimmareita tekemäänsä kirjaan. Kahvittelun jälkeen oli arpajaiset ja JEE, minä sain päävoiton eli matkamallisen lemmikin oleskelulaatikon, halkaisija noin metri.

Kaikenkaikkiaan päivä oli oikein hyvä, vaikka minä eksyinkin matkalla noin kuusi kertaa. Olin netistä katsonut reitin ja tulostanut parikin karttaa ohjeineen mukaan. Kummassakin niistä oli oikopolku ennen Lahtea Tampereen tielle. Ensimmäisen oikopolun ohi ajoi heti suosista. Toiselle osasin kääntyä Renkomäen kohdalla. Okei. Jossain kyltissä luki Hollola, ok, suunta oikea. Sitten luki keskusta, ok, keskustan kautta siis. Ja hittolainen, tulin Lahden keskustaan enkä Hollolaan. No, Tampere on ajosuunnassa vasemmalla, pysytään siis vasemmalla kaistalla. Ja eikös taas hittolainen, oikealla on nuoli oikealle ja Tampere, siispä äkki koukkaus kaistojen yli ja Tampesterin suuntaan. Wau, tie no 12 eli ihan oikea. Körötellään, körötellään... ja kolmas hittolainen. Tie no 12 jakautuu kahdeksi tieksi no 12, ettäpä kumpaan suuntaan, kun ei ole hajuakaan missä olen. No päätän, että suoraan vaan. Välillä huomaan, että kyltissä lukee Riihimäki ja päätän, että jos joudun Riihimäelle, niin ajan sieltä kotiin ja tuffarit saa jäädä tältä keväältä. Tien no 12 sivuhaara liitty takaisin. Okei, toivotaan etten ole ajanut ohi tuffaripaikasta. Yritän katsella Manskiventietä, mutta en näe kylttiä. Kohta arvaan ajaneeni ohi ja käännyn takaisin ja näenkin kyseisen kyltin. Tosin risteyksessä on isolla joku muu paikkakunnan nimi. No, okei, käännyn, mutta en näe Kaivomäentien kylttiä ja taas olen ajanut ohi. Käännyn takaisin ja löydän oikean tien. Siispä sinne reippaasti. Hm, tulee hiekkatie enkä näe talojen numeroitakaan. Osoite oli Kivikoskentie 111 ja yhdessä portinpielessä oli no 7, on siis matkaa. Sitten takana tulla töröttää iso pakettiauto. Se varmaan ihmettelee kun ajan niin hiljaa eikä taida mahtua ohittamaankaan. Näen tien laidassa leveämmän kohdan ja jonkni kyltin, autoja pihalla ja JEE, siellä kannetaan jotain laatikoita sisälle. Siis siililaatikoita varmaan. Äkkijarrutus ja kurvaan pihaan. Huh, oikeassa paikassa olen.

Kotiinhan se hevonenkin osaa... heh, heh, arvatkaas taas kerran. En kyllä tiedä mitä kautta tulin Lahden moottoritielle, mutta en ainakaan reittiä 1, enkä reittiä 2, enkä reittiä3. Oikaisin Hollolasta Hesan kylttien mukaan ja luotin, että osun jossain vaiheessa tutuille paikoille. Ja kotona ollaan. Kauniimmalla ilmalla olisin varmaan pysähtynyt ihailemaan maisemia, mutta pienessä tihkusateessa en viitsinyt pysähtyä. Pari mieshenkilöä näkyi kävelevän moottoritiellä lahden suuntaa. En kyllä tiedä yhtään mikä paikka se oli.

Muutama kuva tuffareilta muistoksi.

Muru-siilin nenu on muuttunut aivan vaaleaksi. muru on minun omia poikasia.

Yhdistyksen myyntipöytä

Petshopin myyntipöytä.

Arpajaispöytä koko komeudessaan.