Olipa päivä, sanoisin.

Aamu alkoi ihan mukavasti ja pienellä kiireellä läksin tuffareihin eli siilitapaamiseen Pauligin huvilalle. Sielläpä olikin porukkaa ulkona ja ensin ilahduin, että enpä ollutkaan myöhässä. Sitten selvisi, että ovea ei saatu auki millään avaimilla, vaikka eilen oli samat avaimet toimineet moitteetta. Soitto jonnekin huvilan päivystykseen ja sieltä lupasivat huoltomiehen paikalle, tosin vasta tunnin päästä koska huoltomiehellä oli toinen keikka menossa.

Meillä oli ruokia mukana noin 50 hengelle ja niitä olis pitänyt päästä sulattamaan pakasteesta ja laittelemaan pöytiä valmiiksi. Tunnin päästä soiteltiin taas kun huoltomiestä ei näkynyt ei kuulunut. Lopulta tuli joku toisen alueen huoltomies, joka ei saanut ovea auki vaikka kuinka moneen kertaan rempattiin. Huoltomies lupasi soittaa paikalle lukkosepän ja lähti itse pois.

Odoteltiin ja odoteltiin. Lopulta muutamat ihmiset hermostuivat ja useampikin alkoi soitella huoltoyhtiöön ja kysellä sitä lukkoseppää ja vaatia suoraa puhelinnumeroa lukkosepälle, johon lopulta saatiin yhteys. Lukkoseppä olikin tulossa ja kohtapuoliin autio kurvasi pihaan ja eikun toimiin. Eipä auennut ovi lukkosepänkään konsteilla.

Kun oltiin odoteltu kaikkiaan 3 tuntia, niin tuli joku talon vakiasukas paikalle ja hänellä oli avain talon toiseen päähän, jota kautta sitten pääsimme avaamaan meidän oven. Vähän oli jo kylmä osalla porukkaa kun kaikilla ei ollut kunnon ulkovaatteita päällä.

Kun pääsimme sisälle, niin sitten asiat sujuivatkin jouhevasti. Siilinäyttelyssä oli toista kymmentä siiliä ja arpajaisissa runsas palkintopöytä. Koska olin enimmäkseen keittiössä, niin kuvien otto jäi vähän satunnaiseksi. Sain sentään kuvan Soilen siilivauvasta, joka ryömii Kiroilevan siilin Millan hihaan.

Ruokaa, kahvia ja pullaa oli riittävästi ja porukka iloista niinkuin aina näissä tapaamisissa. Omasta puolestani kiitos kaikille mukana olleille. Oli kiva tavata tuttuja siilejä ja orjiansa.