Siivousta ei kylläkään kovin tehokkaasti, mutta kahvikuppien ja viinilasien pesua kummiskin. Samalla piti pyyhkiä hyllyjä astioiden alta. Kun tiskaus alkoi tympimään, niin otin kahvipaketin ja muutaman sukkaparin kassiin ja lähdin velipoikaa moikkaamaan. Kerran aikaisemmin jo kävin oven takana, mutta velipoika ei ollut silloin kotosalla, nyt oli. Annoin sukat sanoen, että jos näissä olis sopivan kokoiset. Velipoika otti nopsaan kaikki ja sanoi, että kyllä ne sopii. Kahvipakettikin tuntui olevan mieleinen. Velipoika oli kovasti laihtunut, saattoi olla, että peräti parikymmentä kiloa. Oli ollut sairaalassakin leikkauksessa syöpäepäilyn takia. Onneksi ei sitä sentään löytynyt. Lopun iltaa olen etsiskellyt yhtä mappia, ei vaan löydy vaikka "justhan se oli kädessä"   :(