Eilen illalla tuttavani soitti ja pyysi seuraksi käynnille sairaalan päivystykseen. Toki lähdin. Ajoin autolla hakemaan tuttavani ja sitten sairaalan oven eteen. Sisälle päästiin nätisti, eikä ollut mitään tungosta. Olimme ainoat asiakkaat päivystyksessä. Kohta tuttavani pääsi henkilökunnan pakeille, sai antaa pissanäytteen ja hetikohta lääkäri tuli tutkimaan. Lääkäri kirjoitti paperit ja pian oli ambulanssi ovella hakemassa "isoon taloon". Tässä vaiheessa minä eriydyin kotisuuntaan. Parin tunnin kuluttua sain puhelinsoiton, tuttavani oli kotona. Ensiaputoimet oli tehty ja paikka leikkausjonossa saatu. Kyllä Helsingissä näköjään sairaanhoito toimii nopeasti, ainakin joskus, saa sitten nähdä meneeko leikkausjonossa se puoli vuotta vai pääseekö aikaisemmin operatsiooniin.

No, sitten tuosta tietsikasta. Aamulla kone toimi kuin enkeli (miten enkelit toimii  :=). Kyläreissun jälkeen ei ruutuun tullut valon pilkahdustakaan, ei sitten mitään. Keskusyksikkö hurrasi lähes tunnin kun odottelin, että vehje alkais pelittään. Lopulta vaihdoin "vanhan vihreen" ruudun tilalle ja laitoin tekstarin tyttärelle, koska näyttö on heidän ostama ja takuulaput siellä. Näytöllä on 36 kk takuu ja se on vielä voimassa. Tämä on jo toinen näyttö samaan takuuseen kun eka näyttö lakkas toimimasta viime talvena. Eivät korjanneet vanhaa vaan sain "uuden" tilalle. Jospa nyt saisin taas uuden ja pitempään toimivan näytön.

Kyläreissulla sain poimia punaisia viinimarjoja, karviaisia ja omenoita. Nyt sitten ilta kuluukin napsiessa karviaisten häntiä ja tupsuja. Karviaista tulee hyvää hilloa paahtoleivälle tai pullan päälle. Jäätelön kanssakin se sopii. Saan mennä poimimaan lisääkin karviaisia ja omenoita. Omenat ovat vasta kypsymässä. Kiva oli päästä vähän marjastamaan.