Olin aamupäivällä hautajaisissa. Kahden nuoren ihmisen traaginen kuolema vaikutti ilmeisesti myös siunaustilaisuuden kulkuun. En ole ennen ollut vastaavanlaisessa.

Arkut oli kappelissa kun menimme sisään. Kukat laitettiin sivustalle ja istuttiin penkkeihin. Jonkin aikaa siinä odottelimme, sitten ihmiset alkoivat viedä kukkia arkkujen vierelle ja lukivat siinä muistosanat. Taas odoteltiin vaitonaisina. Sitten alkoivat urut soida. Ilmeisesti siinä oli se ensimmäinen virsi, en oikein saanut selvää. Pappi nousi ja meni eteen, lukien raamatusta joitain kohtia ja mainiten lyhyesti vainajista ja sitten siunasi haudan lepoon. Vielä soitettiin loppuvirsi. Pappi istui hetken penkissä ja poistui. Saattoväki istui aikansa ja lopulta alkoi lähteä pois. Osa oli lähtenyt kun etupenkistä noussut mieshenkilö sanoi, että kaikkihan tietää kahvipaikan, siellä x-kirkon seurakuntasalissa. Siinä vaiheessa poistuin kappelista. En mennyt kahvitilaisuuteen, kun tuntui, että ei varsinaisesti sinne kutsuttu ja olin jo etukäteen kuullut, että kahvitilaisuuteen ei ehkä toivota muuta kuin perheenjäsenet.

Se, mitä jäin ihmettelemään, oli se, että arkut jäi kappeliin ja kukat siihen. Olen tottunut, että arkku viedään pois ja vasta sitten saattoväki poistuu. Tietääkseni tässä oli vielä arkkuhautaus ja olin olettanut, että arkut viedään hautaan ja kukat jätetään haudalle. Saattoväkeä ei kyllä ollut niin paljoa, että olisi ollut molemmille arkuille kantajat. Mutta ehkä tässä oli jotain muuta erikoista, joka ei minulle nyt selvinnyt.