Tai, no ilta ainakin, tai melkein. On näetsen niin pimeää ja synkkää, talo on hiljainen eikä ulkoakaan kuulu mitään ääniä. Tuntuu ihan jouluaatolta. Sellaiselta kuin lapsuudessa, kun odotettiin joulupukkia. Oli pakko laittaa kynttilä palamaan. Sitä en olekaan tehnyt kymmeneen vuoteen kun en ole kynttiläihmisiä ja muutenkin pelkään, että unohdan sen palamaan yksikseen. Piti myös keittää iltakaffeet kun silmät alkoi jo lupsutella. Taitaa tulla vanhuus kun väsyttää vaikka en ole muuta tehnyt kuin käynyt renkaidenvaihdossa ja kaupassa. Renkaat kylläkin piti itse kantaa kellarista ja sinne toiset takaisin. Autohuollossa odotellessa tapasin tuttavan, jonka olen tuntenut 40 vuotta. Vaihdettiin kuulumisia, puhuttiin sairauksista ja kuolemasta. Jäi vähän haikea olo.  On kuitenkin ihanaa kun saa olla sisällä lämpimässä, saa neuloa ja juoda kupposen kahvia. Mukavaa Pyhäinpäivänaattoiltaa!