... sitä tikulla silmään.  Vaan nyt mua saa tikutella. Aion muistella ihan uhallakin. Sain nimittäin nipun vanhoja valokuvia ja lehtileikkeen, jossa on äitini (86v) haastattelu vuodelta -89.

Äitini muistelee elämäänsä ja lapsuuttaan kun  parkkien keruulla tienasi ensimmäisen pukukankaansa. Rippikoulun jälkeen eli noin 1918 paikkeilla oli piian vuosipalkka 700 mk + kahdet yksipohjaiset kengät ja lampaan sai keritä ja pitää villat. Työaika oli 4.30-21 ja vapaata oli "riiviikko" marraskuussa. Myöhemmin äiti oli kirkkoherralla palveluksessa ja sai 200 markkaa kuukaudessa. Vapaatakin oli joka toinen pyhä. Vielä myöhemmin äiti oli töissä myös apteekkarilla ja Lammilla Laureenin kartanossa. Kartanossa oli oikein lypsykonekin, toinen Suomessa. Kartanosta äiti lähti muualle kun ei uskaltanut mennä kesällä veneellä saareen lypsylle. (onkohan mun uimataidottomuus sukuvika).

PS: Tuo Laureen taitaa olla Laurell, koskapa en Laureenia löytänyt ja Laurell löytyy Turengin läheltä (Lammi), missä äitini on kertonut olleensa palveluksessa.(http://sukutilat.sarka.fi/). (kartanonomistaja August Laurell)

Äiti oli tehnyt haastattelijaa odotellessa runonkin, mutta sen laitan tänne myöhemmin.

Pettuleipäänkin äiti oli tutustunut. Siitäpä tähän jauhojenteko-ohje. (olen minäkin pettuleipää maistanut).

Valitse hyvä, sileäpintainen mänty. jossa on oksia vain latvassa. Kaada puu, pätki ja halkaise parkki ja Irroita se levyinä. Raaputa paksu parkki pois ja pese pihka pois. Kuivata levyjä ensin ulkona ja sitten uunissa. Vie myllyyn jauhettavaksi. Petäjäisen sekaan lisätään muita jauhoja mitä sattuu olemaan. Leivotaan rieskaksi ja paistetaan.

”Puukot on tupes”, tervetuloa Kauhavalle!  (löysin tuon sanonnan netistä)
 

Kuvassa isäni ja äitini joskus 40-luvulla.