Tapasimme parin serkun kanssa ja kyllä sitä vanhat ihmiset osaa sitten kälättää. Muisteltiin lapsuutta ja kepposia. Varmaan ei meidän äitejä naurattanut kun paras 5 litran lasipurkki oli otettu sammakonkutukäyttöön ja kansi puhkottu täyteen ilmareikiä. Lapsia taas ei naurattanut ollenkaan kun uskovainen opettaja pani pyytämään syntejä anteeksi. Serkkuni olikin kovasti yrittänyt miettiä että mitä syntejä hän olisi tehnyt. Teimme parin tunnin kävelylenkin ja söimme sekä kahvittelimme. Sitten katselimme vanhoja valokuvia ja sain muutamiin omiin kuviini nimiä ja varmistuksia henkilöistä.  Kuvassa eräs tätini, joka on kuollut jo vuosikymmeniä sitten . Minulla on tämän samaisen tädin kirjoittama kirjelappunen, jonka hän oli lähettänyt sisarelleen vähän ennen kuolemaansa.