Joissain blogeissa on muisteltu lapsuuden joulua. Niinpä minäkin rupesin miettimään millaiset muistot minulla on varhaimmista jouluista.

Possu kasvatettiin itse ja teurastettiin syksyllä. Suolaa piti olla vedessä niin, että raaka peruna pysyi pinnalla. Monen viikon suolauksen jälkeen kinkku laitettiin puhtaaseen veteen, että suola vähän vähenisi. Niin monta päivää piti liottaa kuinka monta viikkoa liha oli ollut suolassa. Aatonaattona äiti leipoi ja laittoi kinkun yöksi kypsymään uuniin. Aamulla odotti ihana kinkun tuoksu ja paljon hyvää suolaista rasvaa pannulla. Rasvaan kastettiin leipäpalaa ja se oli herkkua.

Isä lämmitti saunan jo päivällä ja kynttilän valossa saunottiin. Saunassa ei saanut puhua ääneen. Saunasta sitten juostiin avojaloin sisälle. Piti varoa astumasta portailla naulan kohdalle, ettei jäätynyt nahka siihen kiinni. Jos jäätyi, niin nipisti aika ilkeästi. Sisällä oli karbidilamppu, joka poksahteli pelottavasti. joskus mentiin siskon kanssa pöydän alle kun pelotti. Äiti pesi lapset ensin ja vanhemmat tulivat saunasta vähän myöhemmin sitten sisälle.

Äiti keitti riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa. Usein kuitenkin riisipuuro syötiin lakkahillon kanssa. Äiti nosti 3  litran lasipurkin pöytään ja sanoi, syökääs nyt. Kinkusta tykkäsin vetää käsin lihasuikaleita. Paistunut pinta oli minun herkkua. Piparkakkuja oli joskus, mutta vain muutama, joulutorttuja en muista että olisi ollut. Kerran äiti oli tehnyt piparkakut lampaan talista ja ne maistuivat pahalle.

Pukki kävi jossain vaiheessa jakamassa lahjat. Kerran toivoin nukenvaunuja, mutta sainkin kätkyen. Olin pettynyt vuosikymmeniä. Vaunut ois kelvanneet paremmin, vaikka olis ollut neliskulmaiset pyörät.

Kuusi oli haettu päivällä ja paperista tehty muutama koriste. Myöhemmin saatiin jostain paperisia lippuja langassa. Se oli hieno koriste. Vielä myöhemmin sitten tietysti ostettiin kaupan koristeitakin ja latvatähti. Kerran oli myös joulukataja ja äiti uhkaili, että laittaa joulumännynkin. Sanoimme sisareni kanssa äidille, että joulukuusi pitää olla ja lattiakuusi, ei sellainen pieni nysä katosta roikkumassa kuin naapurin poikamiehillä. Ahdasta kyllä oli sen kuusen kanssa kun oli pienet huoneet.

Jotain makeisia saatiin myös ja voi että niissä oli ihana tuoksu. Joskus jossain ulkomailla on se tuoksu tullut nenään ja se kyllä tuo lapsuuden mieleen.

Sänkyihin oli laitettu uudet oljet ja puhtaat lakanat. Meillä oli olkimatressit ainakin niin kauan kuin asuin kotona eli rippikouluikään asti. Puhtaista lakanoista en koskaan tykännyt kun ne olivat liian kovat ja jäykät.

Joulupäivänä ei saanut mennä kylään ja se oli tuskaa koko päivä. Mieli olisi tehnyt päästä kertomaan toisille mitä oli saanut pukilta ja myös katsomaan toisten joululahjoja. Tapanina sitten kierreltiin monessa talossa. Kerran muistan tulleen myös jonku tapaninpukin, turkki nurinpäin. Taisi pyytää jotain. Muistikuva on kyllä vähän epäselvä, mutta jotenkin miellän, että olisi sanottu kerjuupukiksi.

Ihania, lämpimiä muistoja lapsuudesta