Ilmoittauduin Työväenopiston sukututkimuskurssille ja eilen oli ensimmäiset tunnit. Opistotaloa oli kovasti uudistettu sitten viime näkemän. (20v sitten). Ei ollut tungosta kuten muinoin syyslukukauden alkaessa. Sali kuitenkin tuli melko täyteen, joten hyvin oli kurssi kiinnostanut. Minulle tosin ei ollut tämän tunnin annissa mitään uutta. Luennoitsija kertoi jotain lapsuusmuistojaan ja kehoitti juttelemaan vanhojen sukulaisten kanssa. Saimme myös tutustua joihinkin sukututkimusoppaisiin. Luennoitsija myös kysyi pari kertaa jotain asiaa, mutta katseli samalla muualle eikä noteerannut yleisön vastausyrityksiä. Erikoisesti sitten ihnmetteli, että ei täällä nyt olekaan ketään..., on aina ennen ollut muutama. Ja taas katseli muualle, vaikka huudeltiin, että onhan täällä. Jakoi vielä jonkin paperin yhdelle, mutta ei muille, vaikka kuinka viittilöitiin. Kyllä pitäisi katsoa ympärille kun jotain kysyy, eikä sivuttain pitkin seiniä. Luennoitsija antoi vielä vanhentuneita tietoja mm seurakuntien sukuselvitysten hinnoista ja Kansallisarkiston aukioloajoista. Kyllä minusta luennoitsijan pitäisi selvittää tuollaiset asiat ihan ajantasalle varsinkin kun noista hinnoista on viime aikoina keskusteltu paljonkin sukututkimuksen keskustelupalstoilla. Tulee mieleen, että luennoitsija puhuu ikivanhoja juttujaan eikä seuraa aikaansa. Saa nähdä miten jatkossa sitten, tuleeko jotain kiinnostavampaa. Luennon jälkeen kävin opistotalon kahvilassa. Valittavana oli kaksi voileipää. Otin sillivoileivän. Se oli muuten hyvä, mutta leipä oli kova kantapala, jota ei saanut leikattua veitsellä. Kahvi oli hyvää. Kahvilassa oli vain muutama ihminen. Muistelen, että entisaikaan kahvila oli tupaten täynnä aina, meni sinne mihin aikaan tahansa. Olisikohan niin, että osa kursseista ei ole vielä alkanut.