Sain Paula Hakkolan blogista  ohjetta pullakransin taikinaan. Vähän pienensin määriä, mutta silti sain kaksi kranssia ja muutaman voisilmäpullan. Kummankohan kranssin veisin. Toinen on ilman kruusauksia ja toiseen yritin saada leikelehtiä niinkuin äitini aikoinaan teki, mutta leikkaukseni ei oikein onnistuneet. Yhden pikkupullan jo söin kylmän maidon kanssa ja maistui oikein hyvältä.

Olen 25 vuotta sitten tehnyt muutamia nauhoituksia ja yhdessä haastattelen äitiäni, joka silloin oli 84-vuotias. Äitini kertoo pettuleivän, pihkasalvan ja saippuan tekemisestä, vauvojen kapaloimisesta ja muista vanhoista tavoista ja tekemisistä. Minäkin muistan lapsuudestani kun käytiin kylällä vauvaa katsomassa, miten se oli kapalovyöllä kapaloitu että pysyisi rauhallisena ja tulisi suorat jäsenet. Myöhemmin kansanopistossa opeteltiin kapalointi kapalovaipalla eikä enää käytetty kapalovyötä.

Nyt annoin laittaa nuo pari c-kasettia cd-levylle ja kuuntelin yhden kasetin kokonaan. Haastattelujen lopuksi äitini laulaa pari laulua. Toinen laulu kertoo kukkasesta, joka "kukkii kerran vaan, kahta kertaa ei milloinkaan" ja " et surmannut kukkasta aseella, vaan kylmällä tunteettomuudella".  Äitini ääni kuullostaa levyllä yllättävän hyvältä ja nyt harmittaa etten nauhoittanut enempää noita lauluja, joita äitin lauleli usein.

Toinen laulu kertoo pontikka-Pekasta. " Korvessa kuusen juurella, ei paisteta lättyjä pannulla... minähän se olen se pontikka-Pekka ja kotoisinhan oon minä korvesta, 11 litraa valmista viinaa ja lisää tippuupi torvesta"

Aurinko paistaa ja nyt alan leipomaan kranssia rotinoiksi.

Kävinpä vähän asioilla kaupungilla.  Asemalla oli tulossa laukkutaideteos esittelyyn. Mikä ettei, jos laukut ei ole eksyksissä matkalaisilta. Kotimatkalla katsastin tienvarsien auto-lumi-taideteoksia. Kuvassa olevasta autosta näkyy tarkasti katsomalla vähän sivupeiliä.

Muuten olen huomannut autoilijoiden olevan erityisen kohteliaita suojateiden kohdalla ja pysähtyvän hyvissäajoin antamaan tietä jalankulkijalle. Pari kertaa on bussikuskikin kohteliaasti odottanut kyytiin kiirehtivää.

Kävin päivällä äänestämässä kuten tapoihini kuuluu. Kävelin äänestyspaikalle, vaikka keli oli aika raskas, mutta olihan ilma muuten aika mukava. Äänestyksen jälkeen menin bussilla katsomaan tuttavaani Terho-kotiin ja siellä join "vaalikahvit". Nyt sitten varaudun illan vaalivalvojaisiin käsityön ja napostelun merkeissä (porkkanatikkuja, kurkku- ja tomaattipaloja).

Eilen olin Ogelin tapaamisessa ja väkeä oli niin, että tuolit olivat loppua eikä kaikki mahtuneet pöytien ääreen. Siellä kerrottiin, että tapaamiset ovatkin nyt kaksi kertaa kuukaudessa eli kuukauden ensimmäinen sunnuntai ja kuukauden kolmas lauantai.

Ogelin jälkeen kävin vielä Marsun uudessa kodissa. Koirulien kanssa käytiin ulkona ja kyllä ne tykkäsivät peuhata lumessa. Marsu oli laittanut herkkuja syötäväksi kahvin kanssa ja erityisesti Marsun tekemät karjalanpiirakat hävisivät nopsaan lautaselta.  Kiitos tarjoilusta ja vielä kerran oikein paljon onnea uuteen kotiin.

 Edit: Tein vähän naposteltavaa vaalivalvojaisia varten. Jätin kuitenkin kermaviilikastikkeen pois. Juomana on puolukkasekamehu.

Eilinen päivä alkoi ilosanomalla kun sain s-postissa tietoja sukulaisista. "Uusien" sukulaisten kanssa löytyi yhteisiä tuttujakin. Nyt on mukava ruveta kaivelemaan esiin hankalasti löydettävissä olevaa sukuhaaraa kun on jokin kiinnekohta viiden sukupolven taakse.

Illalla kävin sitten Priiman käsityötapaamisessa. Siellä oli taas paljon porukkaa ja useampi minulle uusi tuttavuus. Kun Priimassa oli edullisia tarjouksia, niin pitihän sitä ostaa muutama kerä. Valkoisesta langasta aion tehdä myssyn vähän muuntaen edellistä malliani. Muut langat ostin vain kaveriksii aikaisemmille ettei langoille tule yksinäistä pimeässä komerossa. :)

Ennen joulua sain naapurilta amarylliksen. Kun sen kukkiminen hiipui, niin juuresta nousi kaksi uutta vanaa ja toinen kukkii aivan mahtavasti. Serkkunikin soitti ja kertoi, että minulta vuosia sitten saamansa orkidea pukkaa kukkavarsia, 4 kappaletta, joista ensimmäinen jo kukassa. Onkohan tämän talven valaistusolosuhteet olleet kukille edulliset.

Vaikka lunta on tullut vähän ja maa on valkoinen, on päivät silti pilvisiä ja harmaita. Tänään nukuin puoli kymmeneen kun kerran nukutti. Käsityöt ei ole juurikaan edistyneet. Yhtä kaulaliinaa olen vain hiukan tehnyt. Viime torstain Priiman tapaamiseenkaan en saanut lähdettyä. Toisekseen on tuttavapiirissä nyt parikin sairastapausta, joiden pohtiminen vie voimia. Toinen tuttavani on sairaalassa ja odottaa pääsyä Terhokotiin. Toinen tapaus on sydänkohtaus+aivoverenvuoto. Eilen oli myös auttelemassa erään yhdisiyksen postituksessa. Tuntuu, että jo muutaman tunnin pikkuhomma väsyttää ja loppupäivä menee torkkuessa.  Konekin temppuilee ja hidastelee ja edelleenkään ei blogspotin kommentoinnit onnistu kuin sattumalta.

Harmaiden päivien piristyksenä oli tänään siili-ihmisten tapaaminen ja siilejä oli tietysti mukana. Paikalla oli toistakymmentä henkeä ja siilejä 6-viikkoisesta Helmiina-vaavista yli 2-vuotiaaseen. Poikasiilit tietysti viheltelivät tyttösiileille ja muutamat jopa toisille pojillekin. Tarjoilut olivat herkulliset, siileille matoja ja muille kahvia, kakkua, salaattia  yms muita herkkuja. Kiitos ja kumarrus Josalle paikan tarjoamisesta ja muille kiitos mukavasta seurasta sekä Kipalle kiitos kyydityksestä.

Katsen aina välillä ohjelmaa nimeltä Kotirintaman naiset. Viimeksi siinä nauratti suomentajan käännös hevosen poi'ittaminen. Minun muistaakseni hevonen varsoo ja lehmä poikii tai vasikoi. Lammas taas karitsoi ja sika porsii. Muistan että joskus naurettiin kovasti kysymykselle "mikä on lehmän lapsi", ei taida enää olla pelkkä vitsi.

Ulkona on asteen verran pakkasta ja näyttää liukkaalta. En taida uskaltaa kokeilemaan onneani. Eilen jalka vähän lipsahti pihan yli kävellessä.

PS En ole päässyt blogspotin blogeihin kommentoimaan kuin sattumalta pariin eikä niihinkään sitten uudestaan.

Kokemuksia, kokemuksia, sanoi eräs tuttavani kun jokin asia meni pieleen. Olin tänään lipasvahtina läheisessä vanhustenkeskuksen ennakkoäänestyspaikassa. Ehdin istua siellä lähes pari tuntia, kun tultiin talon henkilökunnan puolelta sanomaan, että heillä ei saa kerätä mitään, koska talo on ympärivuorokautinen hoitolaitos ja asukkaiden koti. No, soitin yhdistyksen toimistonhoitajalle, joka tuli hakemaan mainokset ja lippaat pois. Osa äänestäjistä oli pettyneitä ja eräs vielä tuli perään kysymään "jos senverran raotatte vielä kassia, että ehdin...". Aikaisemmilla kerroilla olen huomannut, että jotkut ovat oikein valmistautuneet antamaan keräykseen tietyn rahasumman. Hankala tilanne, onkohan muualla tullut eteen samanlaista.

Vähän on lunta ripsinyt, mutta kovia pakkasia ei ole onneksi ollut. Keskuspuistossa kävellessä huomasin sähkökaapelin roikkuvan aika matalalla ihan käden ulottuvilla ja ripustettuna puiden oksien varaan. Toinen pää näytti olevan kiinni pylväsvalaisimessa, mutta toinen pää oli irrallaan puun oksistossa. Liekö sähkötyöt kesken vai onko asialla ollut se kuuluisa Tapani, vai mikä se oli. (eipä ne kaapelin päät juuri näy toisen kuvan yläreunassa).

Muuten ei ole ollut innostusta oikein mihinkään käsitöihin. Yhtä huivia olen aloitellut ja purkanut muutaman kerran.